Nuori ja taitava Loisto väänsi 5-4 Cup-voiton kokeneesta, fyysisestä ja nimenomaan voittamaan tottuneesta Prosta. Oliko voitto ansaittu? Olisiko peli voinut päättyä toisin? Mikä ratkaisi pelin? Tässä yksi hyvin tilastopohjainen selitys.

Kun ottelun maaliodottama (xGs) oli pelissä 5,75-6,00, laukaukset maalia kohti (ShOG) 26-24 ja laukaukset kaiken kaikkiaan (Corsi) 51-67, voidaan todeta, että tämä finaali olisi voinut päättyä kumman tahansa voittoon. Koko pelin pallonhallinta (BallPoss) oli 52-48%, joten melko tasaista senkin suhteen. Kun ottelun maaliodottamaero on puoli maalia tai vähemmän niin kuin nyt (0,25) silloin käytännössä kumpi tahansa joukkue voi voittaa ottelun. Koska yhdessä yksittäisessä tilanteessa pallo voi joko mennä maaliin tai kimmota sisätolpasta ulos, juuri tämän verran MyCoazh antaa ”onnelle” tilaa tulosta selitettäessä.

Entä sitten pelin kulku muuten? Ottelun ensimmäinen erä oli melko selvästikin pelillisesti Loiston, vaikka tulostaudulla oli sen jälkeen 1-1. Maaliodottama oli heille 2,50-1,25 ja BallPoss 57-43%, Loisto siis sekä tuhlaili maalipaikoissaan että Kataja SB-Pron maalilla teki muutaman huippupelastuksen. Pelin kokokuva oli melko levoton. Kumpikaan ei pelannut varman päälle, vaan Loisto haastoi joka kentän osa-alueella ja SB-Pro yritti liian suoraviivaisesti hakea nopeita vastaiskuja ja kääntöjä. MyCoazhin lopputuloksen ennustus (EstFT) oli ensimmäisen erän jälkeen 6-4. Ja vaikka ensimmäisestä erästä jäi mielikuva ”vauhdikkaasta” pelistä, totuus Loiston onnistuneen pallollisen pelin keskinopeudesta oli 3,3 m/s, joka on melko hidasta pelaamista, jos sitä verrataan vaikka SSLDamin peliin (keskinopeus 3,7 m/s) tai FLiigaN:n keskiarvoihin (3,5 m/s).

Toisessa erässä näytti pitkään, että Loisto karkaa sekä pelillisesti että tulostaululla. Tämä on yksi suuri salaisuus joukkuepallopeleissä: tulostaulu ei aina näytä pelinaikaisesti täyttä totuutta – eikä aina pelin jälkeenkään. Usein tulostaulu reagoi pelin virtaukseen viiveellä. Koko toisen erän BallPoss oli Loistolle 52-48%, mutta aina 4-2 kavennusmaaliin asti se oli sitä 57-43%. Ulla Valtolan hieman huoleton ”tyttösäbä on timanttia” -pelityyli tuotti SB-Prolle pika pikaa ensin kavennus- ja sitten tasoitusmaalin, ja yhtäkkiä pelin iso kuva kääntyi. Viimeiset pari minuuttia toisesta erästä menivät SB-Prolle pallonhallinnalla 28-72%. Tilanne kahden erän jälkeen olikin täysin pelin kokokuvan vastaisesti 3-3. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Pro olisi ansainnut 3-3 -tilannetta kahden erän jälkeen. Maaliodottama pelissä oli tuolloin tasan 3,75-3,75 eli peli olisi voinut olla tuolloin MC:n mukaan myös 4-4. Pro oli jo nostanut karvitasoaan ja se myös tuotti riistot. He käyttivät tilanteensa kliinisesti, koska saivat pelata joukkueen vahvuuksilla.

Kolmas erä alkoi täsmälleen samalla tavalla kuin toinen erä oli päättynyt, täydellisessä Pro hallinnassa. Näyttikin vahvasti siltä, että on vain ajan kysymys, milloin Pro siirtyy ottelussa johtoon. Loiston mv Minnie Heinonen teki yhden huipputorjunnan, ja muutaman minuutin kuluttua peli tasoittui, kun Loisto sai pallonhallintaa ja pystyi myös luomaan vaarallisia maalipaikkoja. Pron etsikkoaika meni ohi ja Loisto pääsi takaisin pelille. Molemmilla oli kolmannessa erässä maaliodottamien valossa paikat kahteen maaliin, mutta vain toinen pystyi ne tekemään. Siksi turkulaiset juhlivat Cup-mestaruutta, ehkä kuitenkin pienoisena yllätyksenä. Pron maalit syntyvät edelleen suurimmalta osalta vastaiskuista, eikä heillä ole samanlaista kykyä jauhaa tulosta pitkistä hyökkäyksistä.

MyCoazh pystyy perkaamaan peliä tavallisesti myös ketjuttain, mutta nyt Loiston valmentajavelhon Matti Pienihäkkisen kahden pakkiparin & sentterin sekä kolmen laitahyökkääjäparin peluutus haastoi tilastointia. Loiston ykkösketju pelasi oman osuutensa 4-4 ja sen BallPoss oli 52-48% ja Loiston 2-ketju voitti oman pelinsä 1-0 ja sen BallPoss oli 49-51%.

Loiston parhaimmistoa pelissä oli ykkösketjun puolustaja Mettälä, jonka MyCoazhScore oli 9- ja Activity eli pallokosketukset 64, laitahyökkääjä Lahti 8 ja Pakarinen 8,5 sekä kakkosen Lenkkeri 8,5 ja Emilia Pietilä 8,5 sekä maalivahti Heininen 8. Ylivoimaisesti eniten pallossa oli Ulla Valtola 112 pallokosketuksellaan.

Iida Mettälä oli yleisön lisäksi myös MyCoazhin valinta ottelun MVP:ksi. Hän teki tehot 1+1 ja varsinkin maalin alustus ennen maalisyöttöä oli aika ”jäätävä”. Siinä vietiin vastustajan laitahyökkääjältä länget oman maalin edessä. Mettälällä oli pallollista peliaikaa kokonaisuudessaan 199 sekuntia eli yli 3 minuuttia, ja hän piti pallon omalla joukkueella 90-prosenttisesti. Hänen syöttöprosenttinsa omille oli 89 ja syöttöjä oli pelissä 46. Mettälän onnistuneiden tapahtumien pallonetenemä (BallAdvancement) oli noin 590 metriä ja onnistuneen pallollisen pelin keskimääräinen pelinopeus 3,3 m/s (BallPlaySpeed). Hän erottui näiden tilastojen lisäksi edukseen Loisto-puolustuksessa voittamalla 17 kertaa pallon omalle joukkueelleen ja menettämällä sen vain 9 kertaa. Muut kolme puolustajaa voittivat yhtä paljon kuin menettivät palloja.

Kevään pudotuspelit näyttävät, onko valtikka Suomen naissalibandyssä lopullisesti siirtymässä nuoremmalle sukupolvelle. Vaikka peli ei pelilliseltä tasoltaan häikäissytkään, siinä oli kaikkea mitä hyvässä salibandypelissä pitää ollakin: hienoja suorituksia ja vähän vähemmän hienojakin, onnistumisia ja epäonnistumisia, kovaa yritystä, mutta ennen kaikkea jännitystä koko rahan edestä loppuun asti. Sitä on lupa odottaa pian alkavista pudotuspeleistäkin.